Hiljan on uutisoitu muun muassa Mika Lintilän alkoholin käytöstä, sekä myös hänen kohdistuneesta väitetystä “tietomurrosta”, jossa hänen nimissään oli lähetetty whatsapp-ryhmään pääministeristä pilaa tekevä kuva.

Lintilä kiistää molemmat väitteet, etenkin jälkimmäisen jonka hän perustelee sillä, että joku muu olisi tilin rinnakkaiskäytön avulla lähettänyt viestit sillä välin, kun hän oli päivällisellä pörssiyhtiön edustajan kanssa.

KRP on aloittanut asiasta rikostutkinnan, ja siihen saadaan selvyys varmasti melko pian. Kuitenkin väistämättä mieleen tulee, että onko ministeri sortunut ikävän tilanteen sattuessa heittämään ilmoille pari valkoista valhetta, joilla hän olisi päässyt tilanteesta nopeasti ulos.

Asia erikseen on myös se, että mitä tosiasiallista väliä sillä on, jos ministeri lähettää Keskustan sisäiseen whatsapp-ryhmään “meemin” Sanna Marinista. En itse tiedä kuinka suuren tuomion sometuomarit sekä lehdistö tästä olisivat antaneet, mikäli Lintilä olisi vain suoraan myöntänyt tehneensä näin. Mutta sen kuitenkin tiedän, että mikäli tämä edellä mainittu “tietomurto” paljastuu Lintilän itse keksimäksi sepustukseksi, se tulee olemaan kahta kauheampi kolaus koko elinkeinoministerin luottamusta kohtaan. Tekstiviestikohuja on ollut aina aika ajoin, ja niistä selvittänee viikon parin ihmettelyllä ja anteeksipyynnöillä. Mutta ministerin suoranaisesta valehtelusta kuitenkin tietoturvasta puhuttaessa melko vakavan asian edessä, ei välttämättä pelkillä anteeksipyynnöillä selvitä.

Totuuden suoraselkäinen kohtaaminen on valtaisan enemmistön kaikista kerroista parempi vaihtoehto, kuin valheessa eläminen. Jossain kohtaa asiat kuitenkin lävähtävät naamalle, jolloin ne ovat jo ehtineet kasvaa mittaluokassa paljon alkuperäistä suuremmiksi. Siksi ei pelkästään ministerien, vaan kaikkien suomalaisten kansanedustajista tavan tehdastyöläisiin tulisi herätä totuuteen.

Totuuteen, ettei näin voida jatkaa. Jatkaa alijäämän kerryttämistä, kasvua edistävien uudistusten torppaamista, verotuksen kiristämistä, menojen lisäämistä, investointien jarruttamista, työllisyyttä edistävien hankkeiden kaatamista, “tulevaisuusinvestointien” tekemistä, velan ottamista. Sillä mikäli suljemme silmämme todellisuudelta, ja kuvittelemme asioiden vain muuttuvan paremmiksi ilman, että teemme mitään, jossain kohtaa todellisuus lävähtää myös meille kaikille päin naamaa ja silloinkin kahta kauheampana.

Siksi valtiontalouden kestävyysvajeeseen on herättävä nyt, tehtävä oikeat toimet nyt ja hyväksyttävä, että vain näin voimme säilyttää hyvinvointivaltion. Muuten voimme joidenkin vuosien kuluttua katsoa, kuinka joku muu kuin me itse, tekee nämä toimet puolestamme. Koska silloin on pakko. Voitte kysyä Kreikalta kokemuksia.