Vuodesta toiseen asiantuntijat ovat huolissaan äänestysaktiivisuudesta sekä ylipäätään ihmisten osallisuudesta yhteiseen päätöksentekoon. Toisaalta tuntuu, että nykyisin jokaisella on oma sanottavansa demokratian kiperimpiin kysymyksiin.
Etenkin koronakriisin aikaan ja siitä seuranneiden lieveilmiöiden johdosta tämä tunne ainakin itselläni voimistui. Nyt on havaittavissa samaa, kun lähestytään kohti kevään eduskuntavaaleja.
Ajankohtaiset puheenaiheet juuri nyt ovat hyvin samankaltaisia kuin mitä ne ovat olleet viime vuosina ylipäätään, nyt vain painotettuna hieman eri tavoin. Esimerkiksi taloudessa puhutaan koronakriisin hoidon jälkien korjaamisesta, turvallisuudessa Venäjästä ja sen luomasta uhasta. Ihmisillä on mielipiteitä, ja internetin avulla ne ovat helposti ilmaistavissa ja jaettavissa.
Ehkäpä tässä onkin jutun juoni. Päätöksenteon prosessit ovat edelleen samanlaiset kuin sata vuotta sitten. Mutta viestintävälineet ovat kehittyneet siitä huimasti eteenpäin. Tietoa ja keskustelua päätöksenteosta löytyy yhä enemmän.
Parhaimmillaan tämä voi johtaa parempiin päätöksiin, päätöksentekijöiden voidessa olla enemmän suoraan vaikutuksessa kansalaisiin sekä toisaalta asiantuntijoihin ja avoimeen tietoon.
Helppoa on myös vain valittaa ja tyytyä siihen. Eikä siinä mitään, se on kaikkien oikeus.
Pitää kuitenkin ymmärtää, ettei kaikki tapahdu hetkessä ja sormia napsauttamalla. Eikä kaikki tapahdu juuri sillä tavalla, kuin juuri sinä haluat. Demokratia ottaa aikansa, ja sen ymmärtäminen voi olla hankalaa. Siksi on toisaalta hyvä, että päätöksenteko näkyy ja kuuluu: on avointa. Mutta prosessin monivaiheisuus luo myös mahdollisuuden kalastella suosiota lupailemalla oikoreittejä onneen.
Erityisen ajankohtaista tämä on juuri nyt, ja toistunee neljän vuoden välein. Etenkin eduskuntavaaleissa valitettavan usein puolueet ja niiden ehdokkaat sortuvat huutoäänestykseen siitä, kuka lupaa ja mitä eniten: ilmaiseksi.
Olkaapa siis varovaisia. Ei mene enää kovinkaan montaa viikkoa, ennen kuin kilvanhuuto alkaa. Pitäkää kuitenkin pää kylmänä, sillä ahneella on usein karvas loppu. Korot nousevat ja velkamiljardien hinta kasvaa kovaa tahtia, jolloin esitettyjen lupausten täyttäminen ei olekaan enää niin helppoa.
Ei siis mikään ihme, mikäli äänestyskopeilla ei ole suurta tungosta huhtikuun alussa. Ärsyttäähän se, jos ei saa mitä haluaa.
Kirjoitus julkaistu Urjalan Sanomissa 28.1.2023.