Aluevaltuustossa yksittäiseltä valtuutetulta tarvitaan näkemystä niin käytännön ongelmien ratkaisemiseen kuin myös järjestelmän laajamittaisempaan kehittämiseen. Aikaisemmassa kirjoituksessani esitin näkemyksiä Pirkanmaan hyvinvointialueen kehittämiseen mikrotasolla. Nyt on makrotason eli isomman kuvan vuoro.
Hyvinvointialuejärjestelmän tulisi uudistua mieluummin ennemmin kuin myöhemmin. Alueita on liikaa, ja niiden hallinnollinen rakenne on epäsuhdassa oikeaan päätöksentekovaltaan. Lisäksi rahoitusjärjestelmä on vähintäänkin epäoptimaalinen.
21 hyvinvointialuetta on aivan liikaa. Uusimaakin on pilkottu jopa neljään osaan! Jokaisella alueella on omat hallinnolliset rakenteensa, valtuustot, tietojärjestelmät ja niin edelleen. Pärjäisimme vallan mainiosti esimerkiksi noin puolella nykyisestä määrästä, niin kuin asiantuntijat alun perin ehdottivat. Samaan aikaan tulisi ottaa käyttöön kaikille hyvinvointialueille yhteinen potilastietojärjestelmä tiedonkulun helpottamiseksi sekä kustannusten kasvun hillitsemiseksi.
Emme myöskään aidosti tällä hetkellä tarvitse aluevaltuustoja juuri mihinkään, kuin vain oikeastaan kuluttamaan hyvinvointialueen vähäisiä rahoja. Pärjäisimme varsin mainiosti kuntien kesken neuvotellulla ja nimitetyllä aluehallituksella, mihin edustajat määräytyisivät kunnista kuntavaalien perusteella. Niin kuin sairaanhoitopiireissä aikaisemmin ja monissa kuntayhtymissä nykyään.
Lopulta hyvinvointialueita voi uudistaa muutamaan eri suuntaan. Joko alueille annetaan lisää aitoa autonomiaa esimerkiksi maakuntaveron muodossa. Vaihtoehtoisesti luovumme aluevaltuustoista ja siirrymme hallitusmalliin tai vähennämme alueiden määrää.
Maakuntavero olisi taloustieteellisesti ajateltuna fiksu vaihtoehto. Näin saataisiin alueille oikea kannustin hoitaa palvelut tehokkaasti. Ongelmaksi muodostuu se, että poliitikot tai alueet harvemmin toimivat taloustieteen lakien mukaan, jolloin todennäköisesti suomalaisten verotaakka vain nousisi.
Näin ollen tulevaisuudessa ainoa tapa mennä eteenpäin on karsia hallinnollista taakkaa ja siirtää fokus palveluiden tuottamiseen aluehallintorakenteiden sijasta. Tämä tarkoittaa joko aluevaltuustoista luopumista tai hyvinvointialueiden määrän rajua karsimista.
Kirjoitus julkaistu Urjalan Sanomissa 25.3.2025