Hjallis Harkimo ehdotti Iltalehdessä 6.3.2025, että Suomi voisi ”helposti” kouluttaa 20 000 eurooppalaista sotilasta vuodessa. Koulutus voitaisiin hänen mukaansa järjestää vanhoilla kasarmeilla eläköityneiden ammattisotilaiden toimesta, ja se kestäisi 3–4 kuukautta sisältäen johtajakoulutusta. Tätä pakettia myytäisiin puolustustaan nyt vahvistaville Euroopan maille.

Ehdotuksessa on muutamia ongelmia. Ensinnäkin mitenkään kovin ”helposti” ei tätä voida toteuttaa. Tällä hetkellä palveluksessa olevaa henkilökuntaa ei ole liiaksi, joten heitä ei voida käytännössä juurikaan irrottaa työvoimaksi tätä tavoitetta edistämään ilman, että oma toiminta kärsii. Ja siis selvennykseksi, että tällä hetkellä Puolustusvoimissa työskentelee yli 13 000 ammattisotilasta ja siviiliä. En myöskään usko, että edes puolta tuosta määrästä olisi realistista saada entisistä ammattisotilaista ja reserviläisistä kasaan.

Tilaa 20 000 sotilaalle ei myöskään tuosta noin vain löydy, ellei koko 3–4 kuukautta vietetä teltassa. Ja tämä esitetty koulutusaika on aivan liian lyhyt sisältääkseen jotain muuta kuin ainoastaan perusteet jalkaväkitaistelijan toiminnasta ja mahdollisesta erikoistumisesta johonkin aselajiin. Laadukasta johtajakoulutusta varten aikaa pitäisi olla vähintään kaksinkertaisesti, mielellään kolminkertaisesti.

Lisäksi tässä unohtuu yksi olennainen seikka. Lähtökohtaisesti johtaja kouluttaa omaa joukkoaan. Kun johtajat ovat saaneet koulutuksensa, on ryhmänjohtajan vastuulla kouluttaa ryhmäänsä, joukkueenjohtajan joukkuettaan ja niin edespäin. Jos me annamme täällä jotkin (toisaalta jokseenkin hyvät) perusteet taistelua varten, toimintatavat, taktiikat ja tavat toimia voivat olla merkittävästikin erilaisia kuin maassa mihin heidät sijoitettaisiin. Puhumattakaan siitä, että joukkoja käyttävä johtaja ei tästä joukosta ja sen ominaisuuksistaan mitään tietäisi.

Sen sijaan miten voimme oikeasti hyödyntää hienoa asevelvollisuusjärjestelmäämme auttaaksemme eurooppalaisten asevoimien ylösajoa, on kouluttaa heidän nykyiset komentajansa asevelvollisuusjärjestelmän saloihin.

Näin he voivat rakentaa sen pohjalta heidän maalleen, kalustolleen sekä toimintaympäristölleen sopivan asevelvollisuuden ja koulutusjärjestelmän. Jalkaväen pikakouluttamiselle on oma paikkansa poikkeusoloissa, mutta rauhan aikana se on vähän sama asia kuin virtsaisi housuihin lämmittääkseen oloaan.